Muistan kirkkaasti ensimmäisen työpäivän kotikaupungin konepajalla 3.9.2019, perinteinen viiden hallin kokonaisuus, toimistotilat ja ruokasalit useine mikroineen. Ensin olin pakkaamopäädyssä sitomassa palkkinippuja ja sen perästä kouluttauduin pikaopetuksella sahuriks, otin putket sisälle puhalluslinjan läpi ja sahasin piirustuksien mukaan määrämittoihin.
Yks vahvimpia puheenaiheita oli vanhempien tekijöiden suusta miten ”herrat ei tajua mistään mitään”, SAP oli otettu vastikään käyttöön tappelun kanssa ja nyt oli vuorossa lean six sigma.
Jälkeen päin ajatuksia purkaneena kyseessä oli ilmiselvä kuvio, johto yritti ostaa tehokkuutta ulkopuolelta, vaikka oli ilmiselvää, että työteho sakkas suorittavan porukan tyytymättömyydestä toimintamalleihin ja työilmapiiriin. Toimistokoppien sisällä tajuttiin, että homma ei toimi, mutta pajamiesten kommentit sivuutettiin kalliiden konsulttien mielipiteillä ja auktoriteetilla.
Meni 6 kk ja paja laitettiin kiinni.
Mitä tästä voi oppia? Jos tuotanto ei vedä, kuunnellaan ensin niitä, jotka siitä ovat vastuussa ja vasta, kun heidän kanssa on yhteisymmärrys päätösten todennetuista vaikutuksista, voidaan harkita ulkoista apua jos tilanne sitä vielä vaatii.